Hyvinvointivaltion kuolema

Jäljellä ovat enää kulissit. Valtion lupaukset murenevat käsiin kuin homepallo joka on puhallettu tomuksi. Kaikki se sisältö, mitä lupauksessa hyvinvointivaltiosta on joskus melkein ollut, on tyhjentynyt. Tämän kaiken pitäisi olla itsestään selvää, mutta sitkeät sosialistit takertuvat vielä sanoihin ja tyhjiin lupauksiin ja median voimalla rummuttavat Virallista Totuutta, joka neuvostorealismin tyyliin käskee meidän uskoa olemattoman julkisen palvelun olemassaoloon.

Kun rahat eivät riitä palvelun tuottamiseen, lasketaan rimaa ja väitetään kaiken olevan ennallaan. Sairaanhoitajista tehdään lääkäreitä, vartijoista poliiseja ja kenestä tahansa maisteri. Kriitikoiden tyydyttämiseksi julistetaan hoitotakuu, jonka löyhiäkään lupauksia ei pystytä toteuttamaan. Tai julistetaan, että Suomi on korkean teknologian maa ja lasketaan koulutuksessa rimaa niin, että saadaan mielivaltainen määrä maistereita. Järkyttävän työttömyyden vallitessa on hyvä valitella työvoimapulaa ja samaan aikaan sakottaa armotta niitä, jotka palkkaavat ulkomaisia työntekijöitä.

Turvallisuudesta on jo pitkään vastannut suureksi osaksi yksityiset vartiointiliikkeet. Terveydenhuollosta ei enää voi puhuakaan muussa kuin yksityisen terveydenhuollon kontekstissa ja koulutus, jota sitäkin on kehuttu maailman parhaaksi, tuottaa professoreille päänvaivaa kun ensimmäisen vuoden opiskelijoille täytyy opettaa lukiomatematiikka uusiksi. Suurin osa opiskelijoista valmistuu aloille joille ei ole kysyntää kuin korkeintaan valtion virastoissa. Ne, joilla on markkina-arvoa ovat jo lähteneet tai ovat lähtemässä ulkomaille töihin.

Tuhannet eri lobbausjärjestöt vaativat päivittäin itselleen lisää rahaa. Hyväuskoiset kansalaiset allekirjoittavat turhia vetoomuksia, joissa edellytetään milloin minkäkin palvelun laadun parantamista ja/tai alan työntekijöiden palkkojen nostamista (sairaanhoito, vanhustenhuolto, lasten ja nuorten psykiatria, päiväkodit, poliisit jne jne ad nauseaum). Tosiasiassa mikään rahamäärä ei tule ikinä kattamaan niitä tarpeita mitä ahne ja tuhlaavainen älymystö keksii. Ja kaikki, jokaikinen budjetoitu puolikas penni on saavutettu etu mistä taistellaan henkeen ja vereen. Yksi mielenvikaisuuden määritelmä voisi olla se, että ihminen kuvittelee valtiolla riittävän rahaa edes yhden julkisen palvelun tuottamiseen kunnolla edes teoriassa.

Julkisen vallan rippeistä yritetään pitää kiinni samalla strategialla, kuin millä valta alunperin saatiinkin: pelottelulla. Suurin syy, miksi Kokoomus ei yrityksistään huolimatta (Itälän valinnan puheenjohtajaksi tai Niinistön vaalisloganin mainitakseni) ole uskottava demaripuolue on se, ettei se osaa pelotella kansalaisia yhtä suvereenisti kuin vasemmisto. Nyt uhkakuvia ovat tuloerojen kasvaminen, Kiina-ilmiö ja globalisaatio yleisesti ottaen, öljyn loppuminen ja ilmaston lämpeneminen, kaikenlaisten palvelujen loppuminen ja siitä seuraavan kurjuuden lisääntyminen, moraalin rappeutuminen jne jne. Kaikkia niitä yhdistää yhteinen ratkaisu: Lisää lakeja, lisää veroja.

Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä sen varaan rakennettu imperiumi myöskään kaatunut päivässä. Rooman tuho oli hidas taloudellinen rappeutuminen, jota tavallinen kansalainen tuskin huomasikaan päivittäisten askareidensa ohella. Jossakin vaiheessa tuli vain aika kun huomattiin, että onkin parempi puhua imperfektissä jos aikoo mainita Rooman mahtavan imperiumin.

Hyvinvointivaltiota ei enää ole muualla kuin juhlapuheissa, poliitikkojen ja muiden sosialistien unelmissa ja Yleisradion ohjelmissa. Seuraava sukupolvi ymmärtää jo puhua siitä imperfektissä ja heidän lapsensa nauravat koko ajatukselle valtion kaikkivoipaisuudesta.